Mulla alkoi eilen kahen viikon kevätloma ja tajusin, että mulla on enään kolme kuukautta jäljellä Espanjassa. Aika on mennyt tosi nopeasti ja niin toi loppuaikakin varmasti tulee menemään. Tää on sinäänsä ristiriitasta, koska oon onnellinen täällä ja viihdyn tosi hyvin, mutta samalla mulla on tosi kova ikävä Suomea ja kaikki ihania ihmisiä siellä. Päätin kumminkin, että koska mä tuun joka tapaukessa viettämään mun seuraavat kolme kuukautta täällä, pyrin ottamaan niistä kaiken irti. Mut tuskinpa se tuottaa kauheesti ongelmia, koska jos nyt mietitään niin oon Espanjassa, täällä on jo lämmintä ja aurinkoista (poikkeuksena tämä päivä), mulla on täällä koti, ystävät ja perhe. Lähtökohdissa ei oo kyllä mitään vikaa. Nyt pitää vaan keksiä paljon tekemistä ja välttää tylsyys. Mulla on tapana ajatella asioita aivan liikaa, jokaisesta eri näkökulmasta ja just tän takia on pakko keksiä tarpeeksi ohjelmaa, ettei vaan jää aikaa asioiden miettimiseen. No, oon kai onnistunut siinä ihan hyvin, koska mun ajantaju ei pysy enään mun mukana. Maanantaina jopa vähän pelästyin kun olin mun kaverin kanssa ja se kertoi sen koulupäivästä. Mulle ei oo koskaan käynyt näin, luulin oikeasti, että oli lauantai ja tajusin, että hupsista mun olis pitänyt olla koulussa. No, ei se kai niin vaarallista ole, varsinkin kun siellä koulussa ei tehä mitään loman lähestyessä. Tiistaina olikin espanjalainen isänpäivä, joka tarkoitti taas ylimääräistä vapaapäivää! Ei me täällä kotona kyllä mitään erikoista silti tehty, syötiin yhdessä niinkun aina ja mun host-äiti väsäsi jonkunnäköisen kakun. Käytinkin sen päivän auringonottoon ja urheiluun.
Oon myös päässyt puhumaan muutaman kerran suomea! Oon tutustunut tosi ihanaan tyttöön Oulusta ja saatiin muutama viikko sitten tietää, että ollaan asuttu jo puoli vuotta samassa kaupungissa. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ollaan todettu, että ollaan aika erilaisia, mutta ehkä just sen takia täydennetään toisiamme. Meillä on aina tosi hauskaa, eikä koskaan hiljaisia hetkiä. Ensimmäisen kerran suomen puhuminen ei ollutkaan niin helppoa, tottakai se siitä sitten lähti, mutta se ei tuntunut kovin luonnolliselta. Mun suusta tuli vähän enkkua ja espanjaa tietysti, ja mua nauratti miten mulle oli päässyt käymään noin. No edellisestä kerrasta kun suomea kasvokkain puhuin, olikin jo puoli vuotta. Nyt muutaman kerran näkemisen jälkeen suomi luistaa jo ihan normaalisti, mutta silti sanotaan jotain välillä espanjaks, sillon kun sille ei voi mitään, ja sillon kun ei muisteta jotain sanaa suomeksi. Meille tulee välillä älyttömän hauskoja hetkiä just ton kielen takia, kun sanotaan jotain ja tajutaan jälkeenpäin miten tymältä se kuulosti.
Sitten yks juttu mitä en oo aiemmin tajunnut, on ihmisten luomat stereotypiat myös meitä suomalaisia kohtaan. Oltiin maanantai-iltana ravintolassa syömässa ja meidän viereisessä pöydässä istui espanjalainen pariskunta. Ne kysy meiltä jossain vaiheessa, että mistä ollaan kotoisin meidän vieraan kielen takia. Sanottiin olevamme Suomesta ja molempien naamat vääntyi aika outoihin ilmeisiin. Sitten kun ne oli lähdössä niin se mies sanoi meille: "Yleensä espanjalaiset tietää Suomesta vaan Kimi Räikkösen ja siksi me ollaan yllättyneitä, koska me luultiin, että kaikki suomalaiset ovat yhtä hiljaisia ja kylmiä. Nyt kun ollaan kuunneltu teidän puhetta, niin todellakin tajuttiin olevamme suomalaisten kohdalla väärässä." No, ihmisillä on aika yleinen tapa yleistää ihmisiä. En silti myönnä, etteikö olisi ollut kiva kuulla Maamme- laulua ruokapöydässä, juuri Kimi Räikkösen voitettua Formulat. Kaikesta löytyy aina myös hyvät puolensa! Nyt kuitenkin vähän kuvia mukavasta maanantain viettotavasta....
(Alotettiin nachoilla, ja otettiin pääruuaksi cesar-salaatit....)
(... jonka takia päädyttiin ottamaan jälkkäriksi vähän tuhdimmat vaihtoehdot. En oo koskaan syönyt yhtä hyvää brownieta, nam!)
(Päädyttiin myös istuskelemaan kaupungille jugurttijätskien kanssa.)
Tänään onkin vähän synkempi päivä, kiitos piilossa olevan auringon. Uloslähto kun ei vaan tunnu nappaavan, niin ajattelin nyt avautua tänne blogin puolelle. Sen takia tätä tekstiä siis tuleekin näin paljon. Palaan nyt kuitenkin eiliseen, eli perjantaihin.
Heräsin kahdeksan aikoihin ja koska paistoi jo aurinko niin päätin kävellä kouluun. Mun koulumatka on noin 5 kilsaa. Koulun porteilla tapasin mun kaverit ja mentiin luokkaan hakemaan todistukset. Mun todistuksessa nyt ei ollu kehumista, mutta kerron sen verran, että mun paras numero oli 7, ja sain hylätyn "vaan" 60 prosentista kursseista. Hävettää kertoa enempää, ja olen kuitenkin nyt lomalla, joten eiköhän siinä ollut tarpeeksi koulusta;). Ton "koulupäivän" jälkeen otettiin kavereiden kanssa suunnaksi keskusta ja käytiin hakemassa vaihteeksi jugurttijätskit ja mentiin syömään ne aurinkoon. Eilen oli tosi lämmintä. Näin yhdessä lämpömittarissa parhaillaan 31 astetta, mutta sain ikuistettua kuvaan "vaan" 30 astetta.
Tän jälkeen olikin jo ruoka-aika ja otettiin kaikki suunnaksi kodit. Tässä loppuvaiheessa oltiin enään kolmisteen mun parhaiden kavereiden kanssa. Päätin vielä kävellä kotiin, koska mulla oli kauheesti energiaa. Toivotaan, että huomenna taas paistaisi aurinko, koska tää huonon ilman takia sisällä kökkiminen ei vaan oo mun juttu. No, eiliseen palaten kuitenkin ruuan jälkeen otin vielä vähän aikaa aurinkoa ja suuntasin salille. Treeni meni ilmeisesti sinne minne pitikin, ja siinä myös yksi syy miksi istun mun sängyllä, enkä juokse jo esimerkiksi ostoskeskuksesta toiseen. Mun jalat ja peppu on vaan yskinkertaisesi toimintakyvyttömät. Kävin tänään aamulla viemässä roskat ja kyllä, siihen meni 10 minuuttia, vaikka toi roskapiste, tai miksi sitä nyt sanotaankaan, sijaitsee noin 100 metrin päässä. Tosta voi todeta mun päätä huimaavan vauhdin, tai jalkatreenipäivän jälkeisen lihasarkuuden. Tähän loppuun vielä kaksi tarpeetonta kuvaa. Mä joka en koskaan seuraa jalkapalloa, katoin lähes kokonaan ton eilisen Suomi-Espanja pelin. Ja taas yksi stereotypia tuli kumottua, ei Suomen jalkapallojoukkue ole huono! Tänäänkin urheilu-uutiset alkoi otsikolla "Pukki nos dejó fríos" (Pukki jätti meidät kylmiksi). Mun mielestä tää oli ihan oikein espanjalaisille, ennen tota peliä sain kuulla, että Espanja voittaa ainakin 10-0. Herätys, se päätty kumminkin tasapeliin. Koittakaa espanjalaiset nyt vaan kestää, että vaikka me suomalaiset ollaankin niin hiljaisia ja kylmiä kaikki niin meillä on silti Kimi Räikkönen, maailman paras jääkiekkojoukkue, ja vähintään yhtä hyvä jalkapallojoukkue kun teillä.
Okei enköhän oo jo kirjottanut tarpeeksi. Otan nyt kaiken irti viimeisestä 3 kuukaudesta, pian nähdäänkin jo Suomessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti