first week of february

Helouu :)

Apua miten nopeesti aika menee, taas on sunnuntai ja kohta ollaan jo helmikuun puolessa välissä! Mulla on ollut vähän erilainen viikko... Tasan viikko sitten tänne Murciaan tuli toinen vaihtari jenkeistä. Ollaankin vietetty aika paljon aikaa yhessä ja tultu yllättävän läheisiksi tälleen viikon tuntemisen jälkeen! Ollaan käyty mm. shoppailemassa, ravintolassa, jätskillä, oltu toisillamme kylässä, käyty urheilemassa niin ja koulussa tietysti.... Oon juossut koko viikon pää kolmantena jalkana joka paikkaan ja ihanaa kun tälleen sunnuntain kunniaks on vihdoin pieni hetki omaa aikaa! Jouduin kyllä laittamaan herätyskellon soimaan jo vähän kaheksan jälkeen, että ehin käydä lenkillä ennen kun menin kaverin kanssa aamupalalle keskustaan. Noi aamulenkit on vaan niin parhaita, eikä noissa aamupaloissa kaupungillakaan oo mitään vikaa! Varsinkin kun tänään oli taas 20 astetta lämmintä ja aurinkoista! Mä niiiin rakastan Espanjaa! Tänään olis vielä tarkotus nähä yhtä kaveria ja käydä kattomassa vähän karnevaaleja. Mennään kumminkin juhlimaan vasta ens viikonloppuna isommalla kaveriporukalla, niin kivaa! Miksei Suomessa juhlita karnevaaleja!

                    (Mä ja Grace, eli viikko sitten tänne tullut amerikkalaisvaihtari ja ollaan nähtävästi aina syömässä..)

En vieläkään ymmärrä miten aika kuluu täällä niin nopeesti, esimerkiks kun miettii tota mun edellistä viikkoa. Mulla ei jäänyt yhtenäkään päivänä aikaa siestan nukkumiseen ja jouduin elämään joka sekuntti kello kädessä. Viime viikolla sattu olemaan vielä joku lukioihin liittyvä lakko, joten olin koulussa vaan maanantaina ja perjantaina mut silti aika ei tuntunut riittävän mihinkään. Noina välipäivinä heräsin vielä joka aamu kaheksalta, että ehtisin tekemään edes puolet päivän suunnitelmista (en oikeestaan muista millon viimeks oisin nukkunut aamulla niin pitkään kun nukuttaa...). No ehkä ton amerikkalaisen tytön saapuminen, ilmojen lämpeneminen (=auringonottokelit) ja mun ihanien espanjalisten kavereiden super läheisiks tulo on syynä tohon ajan kulumiseen. Musta on ihanaa kun nähään noiden mun parhaiden kavereiden kanssa melkein joka päivä ja meillä on aina niin hauskaa! Jo yhen välipäivän jälkeen tuleekin usein soitto, että voitasko nähä kun ois nin paljon kerrottavaa. Just tän takia ollaan alettu käymään aamupaloilla yhessä, kun tuntuu ettei muista väleistä löydy aikaa:( Ja onhan tietysti whatsapp ja puhelin keksitty, mut kasvokkain puhuminen on ihan eri juttu, ja tulee "enemmän tavaraa lyhyessä ajassa", kun esim viestejä kirjottamalla. Oonkin saanut kuulla miten nopeesti ja paljon puhun, no mut toisaalta se on tainnut olla aina ongelma myös suomen kielen kanssa... :D

                  (Mä ja Irina, joka on yks mun parhaista kavereista täällä, ja se muuten sattuu olemaan ukrainialainen.)


Ja tosiaan viikonloppuna eksyttiin myös baariin mutta se oli sellanen pikavisiitti. Mun kaveri täytti 18 vuotta ja en kehdannut sanoa etten jaksa mennä vaikka olin aaaaivan poikki. No olin siellä ehkä pari tuntia ja tulin sit kotiin nukkumaan. Oli silti hauskaa ja siellä oli tuttuja joiden näkemisestä oli jo vähän aikaa niin oli ihan kiva vaihtaa nopeesti kuulumisia. Nyt vaan odottelen maaliskuun tuloa, sillon lämpötilojen pitäis nousta sinne 20 asteen yläpuolelle, vaikee arvata miten tai missä aion sit viettää mm. siestaa (....aurinkotuolissa), niin siis siinä toivossa, että mulla jää aikaa siihen! Ja enään reilu 2 viikkoa niin mulla on synttärit! Ja ens viikolla taitaa olla jo ystävänpäiväkin, mut täällä se koskee lähinnä seurustelevia, jotka ilmeisesti leipoo kakut toisilleen tai muistavat toisiaan jollain muulla tavalla. Ihan kauhee ikävä ihmisiä Suomessa jo ilman ystävänpäivääkin, no ehkä mä selviin :) Voisin leipoa kakun itelleni, heh....

("Laazy sunday")

Nyt hasta luegoo! Ja jatkan hetken mitään tekemättömyydestä nauttimista... :) Ens viikolla koitan saada aikaseks jonkun näkösen postauksen niistä karnevaaleista!

Spring is coming.....

Helouu:) Ihanaa olla taas terve! Ainoo vaan, että sunnuntait on täällä toisinaan super tylsiä... Kukaan kaveri ei jaksa lähtee kotoaan sunnuntaisin ja kaikki paikat on suljettu. Tänään sattuu olemaan vielä niin kova tuuli, ettei hirveesti houkuttele lähtee tonne uloskaan, puhumattakaan auringon ottamisesta. No onneks kevät ja kesä kuitenkin lähestyy kokoajan ja kaikkien niiden mukana tulevien juhlien ja vapaapäivien lisäks myös ilmat lämpenee. Nautin nyt siis kotona olemisesta, kun täällä voi olla vielä vaatteet päällä hikoilematta ja pirteenä heräämisestä, kun yöllä ei ole vielä niin kuuma etteikö vois nukkua!

Getting tan at february
En olis kyllä uskonut, että auringon ottaminen on mahdollista jo helmikuun alussa. Torstaina ja perjantaina oli niin ihana ilma! Aurinko paisto ja oli 25 astetta lämmintä! (Ehkä tulinkin ihan hyvään saumaan kipeeks, niin sain hyödynnettyä ton parhaan auringonottoajan:D ) Oli ihanaa maata aurinkotuolissa ja kuunnella vanhoja kesäbiisejä, tuli niin kesäfiilis! Näin jälkeepäin mietittynä oisin kyl ehkä voinut ottaa aurinkoa ilman baby oiliakin, vaikka sainkin ihan hyvät rusketusrajat! Lopputuloksena onnistuin vähän palamaan, no ens kerralla varovaisemmin! Ja ehkä vähemmän aikaa, tosiaan toi perjantai vierähti aurinkotuolissa auringon laskuun saakka. Mut toisaalta miks olla sisälläkään noin ihanalla ilmalla!


Shopping
Olin vielä eilen vähän kipeä, mutta oli nin kauhea tuuli, että mun auringonotto yritys jäi todellakin yritykseksi... Istuin pihalla tunnin villatakkiin kääriytyneenä ja selasin jotain viimesimpinä ostamiani lehtiä kunnes luovutin ja tulin sisälle. No en kyllä jaksanut koko päivää viettää sisälla niin ajattelin turvautua tohon mun lemppariostoskeskukseen, mikä on muutaman kilsan päässä. Sieltä löytyy tosiaan paljon mun lempparikauppoja ,mm. bershka,zara,stradivarious,blanco....
 

(Noista palmuista voi huomata, että eilen todellakin oli kova tuuli.... Tossa ekassa kuvassa mä ja noissa alimmissa pari maisemakuvaa mitkä otin kun olin kävelemässä sinne ostarille.)

 Ajattelin siis eilen välttää tylsyyden ja suuntasin sinne, menin tosiaan kävellen, vaikka olikin aika kova tuuli. Mun oli tarkotus mennä vaan kattelemaan, mutta taas sieltä tarttu vaikka mitä mukaan... No shoppailu aina piristää ja jostain syystä oon nyt terve ;) Tossa kuvassa alapuolella mun ostokset, eli farkut, pari paitaa, laukku, tuoksurasvoja ja saippuoita joita mulla tosin on jo liikaa sekä yks leffa minkä ajattelin tänään kattoa:) Kävin myös ostamassa vähän leffakarkkeja, mutta jostain hassusta syystä niitä ei taida olla enään jälellä... :D

          Mulla loppuu aina aika kesken kun oon shoppailemassa! Ajattelin saada vähän lisä-aikaa ja laitoin mun host-mamalle viestin, että syön tuolla ostoskeskuksessa. Mulla on joku hassu tapa, etten kehtaa mennä ravintolaan yksin. Eilen kuitenkin ylitin  tän mun "pelon"! Kun kello tuli 22.00 ja kaupat meni kiinni ni menin kattomaan mitä ruokapaikkoja sieltä löytyis. Mun teki vähiten mieli pastaa, mutta yhessä pastaravintolassa näytti olevan vähiten ihmisiä ja ajattelin että siellä olis pienin mahollisuus tulla tuttuja vastaan:D Suuntasin sinne ja tilasin ravioleja boloñese-kastikkeella ja oli kyllä tosi hyvää. Eikä tosiaan tullut niitä tuttujakaan vastaan;) Olisin tietysti voinut soittaa jollekkin kaverillekkin, mutta ajattelin että en voi olla tosissani, että oon uskaltanut lähteä yksin ulkomaille vuodeksi, mutta en uskalla mennä yksin ravintolaan syömään!

(Ekassa kuvassa mun valinnanvaikeus karkkipussi tehdessä, ja tokassa kuvassa mulle tyypillinen sovituskoppi... Noi alimmat kuvat onkin jo siitä hyvästä pastaravintolasta.)

Leskenlehtiä
Menin tosiaan eilen kävellen sinne ostoskeskukseen, ja näin matkalla ensimmäiset leskenlehdet! Spring is coming.... 

FIRST

Moikka :)

Oon jo pidempään miettinyt et voisin alottaa kirjottamaan blogia mun vaihtarivuodesta. Oon siis vajaan kuukauden päästä 18 vuotta täyttävä tyttö Vantaalta ja oon tällä hetkellä vaihossa Kaakkois-Espanjassa, Murciassa. Oon tosiaan jo mun vaihtarivuoden puolivälissä mutta espanjalaiseen kulttuuriin sopeutuneena tuskin haittaa, vaikka oonkin vähän myöhässä tän blogin kanssa....(Kukaan ei oo täällä ikinä ajoissa). Mun oli siis tarkotus alottaa tää blogi jo syyskuussa kun tänne tulin mut kaikki aika meni uuteen totutellessa ja myönnän olevani välillä laiska, heh...

                                  (Tässä pari kuvaa Barcelonasta muiden vaihtareiden kanssa)

 Tulin Espanjaan siis 7. syyskuuta ja vietettiin se viikonloppu Barcelonassa. En just nyt kerro siitä niin tarkasti, mutta lyhyesti eli käytiin kiertelemässä nähtävyyksiä ja meil oli muutama koulutustilaisuus, joissa kerrottiin näitä perusasioita, mitä tullaan täällä kohtaamaan. Sen verran kyl jännitti sen isäntäperheiden näkeminen, että keskittyminen ja motivaatio johonkin koulutusjuttuun ei ollut ihan huipussaan. Tietysti shoppailuun ja syömiseen riitti jännityksestä huolimatta intoa. Ainoo ongelma oli toi junamatka 9. syyskuuta Barcelonasta Alicanteen, mihin sai ottaa mukaan vaa 20 kiloa tavaraa, jonka takia en uskaltanut ostaa kun jotain pientä. Tai nïn meille sanottiin tosta 20 kilosta  mut ei siellä loppujen lopuks kukaan niitä laukkuja edes punninnut...

                   (Okei, tässä oon mä meijän pihalla olisko lokakuussa? Ja tossa mun oma kissa josta lisää myöhemmin..)

       No täällä Murciassa nyt kuitenkin oon ja mun isäntäperhe tuli siis hakemaan mut Alicanten juna-asemalta ja ajettiin tänne tunnin verran autolla. Pakko sanoo et oli ehkä kiusallisin automatka ikinä. Muistan kun astuin Alicantessa junasta ulos ja ensimmäisenä tunsin noin 40 asteisen kuumuuden, tuulesta ei ollut tietookaan ja aurinko paisto täydeltä taivaalta. No se automatka istuttiin takapenkillä hikoillen tiiviisti mun host-sisarusten kanssa, ja etupenkillä istu mun host-vanhemmat.( Myöhemmin lisää mun host-perheestä ;)) Tosiaan siis luotin aivan liikaa Suomesta lähtiessäni mun espanjankieleen  ja olin niin ylpee miten hyvin jo  puhun. Tää automatka kuitenkin palautti mut maanpinnalle, en ymmärtänyt mitään ja pahinta oli kun en osannut sanoa, että en ymmärrä. No tunnin hiljasuudesta ja kiusallisesta naurusta huolimatta päästiin vihdoin kotiin ja täällä odotti katettu pöytä kaikkine espanjalaisine ruokineen ja joitain sukulaisia ja mun pelastus, koska yks niistä osas englantia. Oon siis opiskellut espanjaa Suomessa vaan kaks kurssi eli noin puoli vuottta... No päästiin alkuun ja se eka päivä menikin ihmetellessä kaikkea uutta, tuli ehkä maailman oudoin fiilis kun oli aika sanoa "hyvää yötä". Musta ei sillon tuntunut, että tulisin nukkumaan siinä sängyssä vajaat 300 yötä....

    ( Erittäin typerä kuva mut tän oon jokatapauksessa ottanut siestalla, mä oon niin rakastunut päikkäreiden nukkumiseen, Suomessa ei vaan taida riittää aika tämmöseen..)

 No, mutta nyt noin 150 yötä siinä sängyssä nukkuneena voin toideta, että ei se ookkaan niin hirveetä, itseasiassa siinä nukkuu tosi hyvin! Nyt elän jo täysin normaalii elämää täällä, mutta mun ensimmäisen yön jälkeen mulle iski paniikki. "Mitä jos en muistakkaan mikä on huomenta espanjaks" tai "Mitä mä voin syödä aamupalaks kun en tiedä minkään ruuan nimeä...". No hengitin syvään ja avasin kovasta nälästä huolimatta mun sanakirjan ja opiskelin kaikki aamupalaan liittyvät sanat mitä ajattelin tarvitsevani, no selvisinkin paremmin kun luulin ja seuraava aamu meni enään ne uudet sanat kerratessa ennen kun menin mun huoneesta keittiöön.

(Tässä kuvassa mun parhaat kaverit Espanjasta, oon niin onnellinen, että oon tutustunut noihin!!)

          Nyt jälkeenpïn oon kiitollinen, että olin niin itsevarma mun espanjan kielen kanssa, koska ilman sitä itsevarmuutta en olis täällä. Jopa mun aluevalvoja on nauranut miten en ymmärtänyt mitään kun tulin tänne, käytiin kuitenkin tää keskustelu espanjaks;) Tuntuu myös tajuttoman hyvältä aina kun kuulee kehuja parantuneesta espanjankielestä! Nyt mun espanjankielen taso on onneks jo parempi, viimesimmät kehut mitä oon saanut kuulla on "sähän ymmärrät jo kaiken", "sä puhut jo niinkun espanjalainen" ja paras oli kun oltiin mun amerikkalaisen kaverin kanssa yks päivä El Corte Inglesissä (Espanjan Stockmann) ja puhuttiin mun kaverin kanssa enkkua. Myyjän tullessa kysymään tarvitaanko apua, vaihettiin kieli espanjaan. Kun oltiin vihdoin löydetty mitä oltiin etsimässä, se myyjä kysy multa, "sä oot ilmeisesti paikallinen, mut mistä toi sun kaveri on" Okei, ehkä just näiden hetkien takia oon niin onnellinen et lähin vaihtoon.  

( Niinkun näkee niin mä oikeesti viihdyn täällä! Tää kuva on yhestä baarista, mut niistäkin kerron myöhemmin lisää..)

          Sori tästä tekstin määrästä heti alkuun, mutta nyt voin alottaa kertomaan tän hetkisestä elämästä, kun oon tiivistänyt vajaat 5 kk ;) No tosta puuttuu vaikka mitä, mut siinä kumminkin vähän käsitystä, ja mun espanjankielessäkin on tosiaan vielä parannettavaa! Tällä hetkellä istun just kipeenä koneella, ainoo ero et jos oisin nyt Suomessa kipeenä niin tuskin istuisin bikineissä aurinkotuolissa 25 asteen lämpötilassa ilman ainuttakaan pilveä tai tuulen virettä, just näinä hetkinä tajuaa olevansa aina niin onnellinen! Tottakai mulla on kova ikävä ihmisiä Suomessa ja varsinkin mun perhettä ja mun parasta kaveria, mutta tän ikävän kanssa oon oppinut jo elämään ja osaan varmasti nauttia entistä enemmän kaikkien mulle rakkaiden ihmisten seurasta kun tää vuosia täällä on ohi...

Mutta nyt ADIOOS <3 jatkan auringon ottoa ja koitan saada itteni terveeks...