EL BANDO DE LA HUERTA

Voin kai sanoa mun elämäni olevan suht tasapainossa. Oon viettänyt maailman rauhallisimman päivän maailman rankimman päivän jälkeen. Mulla oli eilen herätyskello soimassa jo 7.40, ja oli tarkotus tavata kavereiden kanssa kymmeneltä. Olin maanantai iltana niin väsynyt kun oltiin iltamyöhään asti pelamaassa korista, kävin aamulla lenkillä ja päivän mittaan tuli noin 10 kilometriä kävelyä, että hiusten peseminen oli pakko jättää seuraavaan aamuun. No sainkin hiukset pestyä ja söin hyvän aamupalan, koska tiesin, että en tulisi kotiin ennen iltaa. Tehtiin myös espanjalaiseen tapaan bocadillot eli patongit, koska ei oltu ihan varmoja ruokapaikkojen suhteen. Kaikki kuitenkin saavuttiin keskustaan myöhässä niinkun aina ja tavattiin noin 11 aikoihin. Menin mun parhaiden kanssa hotelliin vähäksi aikaa, koska yhen niistä poikaystävä asuu eri paikassa ja oli ottanut hotellin muutamaksi yöksi. Oltiin siellä kuitenkin vaan vähän aikaa ja saatiin miljoona enemmän ja vähemmän vihaista puhelua, että missä ollaan. Kyllä kaikki muutkin oli myöhässä mut onhan 15 minuutin myöhästyminen eri juttu kun reilun tunnin myöhästyminen. No lopulta kuitenkin tavattiin viimeisetkin kaverit yhdessä puistossa, josta tuli mieleen vähän Helsingin kaivopuisto vappuna. Ihmisiä oli vaan paljon enemmän ja lähes kaikki olivat pukeutuneet Murcian "kansallisasuun". Kokonaisuudessaan se sisälti liivin, valkoisen kauluspaidan, housut, kengät ja kukkia hiuksiin. Mun kavereista osalla oli toi koko asu, mutta muutamien kanssa ostettiin vaan toi liivi, se maksoi noin 20-30 euroa paikasta riippuen. Olin jos syksyllä varma että aion ostaa pinkin tai punaisen liivin mutta päivää ennen päädyinkin keltaiseen!

Mulla ei oo varmaan koskaan ollut niin ihanaa fiilistä kun eilen! Nähtiin paljon hevosia ja vanhanaikaisia rekkoja, joiden lavoilla soi musiikki kovalla ja noihin kansallispukuihin pukeutuneet ihmiset tanssivat ja joivat. Kyllä, lähes jokainen vastaan tuleva joi ihan hyvään tahtiin jo aamulla. Tota juhlaa on vaikea sanoin kuvailla ja sitä fiilistä mikä siellä oli. Tunsin taas itteni enemmän paikalliseksi, kun mulla oli vaikka kuinka paljon espanjalaisia tuttuja, jotka tuli kysymään kuulumisia ja juttelemaan kaikista tyhmistä jutuista. Tunnen olevani täällä joka päivä onnellisempi!

Kuitenkin vietettiin meijän päivää parissa puistossa, joissa aika vierähti ihan älyttömän nopeasti. Juhlittiin 12 tuntia, mikä tuntui muutamalta tunnilta. Ja tutustuttiin uusiin ihmisiin, joita on tarkotus tavata jo tällä viikolla! Ja sain myös ruusuja espanjalaisilta miehiltä, hahaa!:D Ja minnekkäs muuallekaan meijän ilta päätyi kuin "snägärille" (ihanan epä espanjalainen sana). Meijän päivään mahtui tanssimista, huutamista, haleja, niitäkin enemmän espanjalaisia pusuja, paaaljon uusia tuttavuuksia, ikimuistoisia hetkiä ja ennenkaikkea parasta aikaa parhaassa seurassa! Mulla ei lähtenyt aamulla ääntä ja olin niin voimaton, että onnistuin kaatamaan vesilasin mun kännykälle, ja myöhemmin se putosi mun kädestä. Suuntasinkin aurinkotuoliin keräämään voimia ja tallustelin myöhemmin ruokakauppaan ostamaan suklaata;D. Huomenna paluu arkeen vaikka lomalla vielä ollaankin! Mulla on ikävä sitä ihanaa hyvää oloa terveellisestä ruuasta ja liikunnasta. Silti nää juhlapäivát vaan kuuluu elämään, varsinkin kun Espanjassa ollaan. Lopullinen paluu arkeen tapahtuu kuitenkin vasta ensi viikolla, koska nyt viikonloppuna yhelle klubille on tulossa Gandia Shoren (Espanjan Jersey Shore) yksi kuumista miehistä, hehee!;D Ja ollaan odotettu tätä mun tyttö-kavereiden kanssa jo joulukuusta. Pakko laittaa tähän pari kuvaa niin tiiätte kenestä puhun.

 Ens viikolla kuitenkin unohtuu tällänen mulle epätavallinen bilettäminen, tai ainakin rauhottuu vähäksi aikaa. Nyt keskityn vaan elämästä nauttimiseen vaikka stressaankin jo Suomeen paluuta. Ensimmäistä kertaa piiitkään aikaan tuntuu, että kovasta ikävästä huolimatta mä en halua vielä palata. Mun elämä ei oo koskaan ollut näin täydellistä ja oon tullut super läheiseksi niin monen espanjalaisen kanssa. No, sekin päivä koittaa kun joudun sanomaan kaikille hyvästit, mutta samalla tiedän keiden näkeminen mua odottaa Suomessa!! Yhen oven avaaminen tarkoittaa aina edellisen sulkemista..... 

Pusuja kaikille!