HUHTIKUU

Tää viimeinen kuukausi on mennyt ihan kauheen nopeesti... Tuntuu että viime viikolla olis ollut vielä maaliskuu! Näihin viimeviikkoihin on mahtunut niin paljon uusia ja erilaisia tunteita, hetkiä ja ihmisiä. Oon ollut onnellisempi kun koskaan aiemmin mut samalla itkenyt koti-ikävää ja halunnut jo palata Suomeen. Joka päivä täällä on erilainen ja sen takia mun elämä täällä on kaikkea muuta kun tylsää(mut sillon kun se on tylsää niin se todellakin on tylsää....). Vaikka oonkin kipeenä niin mulla on enemmän tekemistä kun ehdin tekemään, pitäis siivota vaatekappi ja alkaa vähän pakkaamaan jo talvivaatteita matkalaukkuun että saisin jonkun laisen näkemyksen,montako matkalaukkua mun pitää oikeesti ostaa. Ja eilen käytin mun kipeenä olo päivän kampaajalla käyntiin.

Mun tylsyyttä lisää se, että ennen suuntasin aina aurinkotuoliin kun mulla oli siihen mahdollisuus, mutta nykysin välttän kaikin tavoin ovesta ulos astumista. 35 astetta kokoajan alkaa kyllästyttämään:( Tosin aamusin(ja öisin) on vähän viileämpi, n.15-20 astetta. Okei ehkä just ton takia oon kipeenä koska viikonloppuna lähettiin baariin lyhyissä mekoissa, ilman sukkahousuja ja ohuella jakulla.... Ja koska mun kaverit halus kiertää jotain eripuolella Murcian keskustaa sijaitsevia baareja läpi, niillä ei ollut mitäán hajua missä ne oikeesti sijaitsi ja liian korkeilla korkkareilla meijän kävelyvauhti ei ollut päätähuimaava, jonka takia jouduttiin olla ulkona liian kauan noissa vaatteissa. Ehkä en pakkaa vielä sukkahousuja matkalaukkuun....

 Kerron nyt kuitenkin tälleen tiivistetysti mitä kaikkea oon tehnyt tässä reilun kuukauden sisällä. Edelleen mun arki pyörii aika pitkälle koulun ympärillä, mitä nyt on ollut aika paljon vapaapäiviä ja nyt oon kotona koska oon kipeenä.... Koulun jälkeen syodään aina ruoka kotona ja sitten keksin jotain ohjelmaa iltoihin/päiviin. Yleensä mun kaverit opiskelee arkisin, eli en tapaa niitä kovin usein koulun jälkeen. Otankin yleensä tunnin tai pari aurinkoa ruuan jälkeen tai lähen shoppailemaan tai jotain muuta vastaavaa. Ja iltasin oon alkanut lenkkeilemään. En oo käynyt pariin viikkoon kuntosalilla, mutta musta on niin ihana lenkkeillä ulkona ja pari viikkoa sitten olin juoksemassa ja ajattelin valita jonkun reitin mistä mulla ei ollut mitään tietoa ja päädyin vuoristoon. Nykysin juoksenkin aina sinne, ja oon alkanut tekee veto- ja loikkatreenejä siellä, toimiii! Tossa tulee ihan huomaamatta juostua ensin n.5 kilometriä/sivu, sitten noi loikat ja vedot ja joskus jatkan lenkkiä vielä pidemmälle ja sitten palaan kotiin, mistä tulee toiset 5 kilometriä. Toi on aina päivän kohokohta kun pääsen vuoristoon juoksemaan. Harmi vaan että eksyin tonne näin myöhään mutta on mulla silti muutamia viikkoja aikaa juosta noissa maisemissa. Mun perus arkipäivät perustuu aika pitkälle noista tapahtumista, mutta viikonloput on aina asia erikseen. Näihin viimeviikkoihin on mahtunut tosi paljon kaikki kissan ristiäisiä, jonka takia ollaan oltu lähes joka perjantai ja lauantai juhlimassa... Oon oikeesti kyllästynyt jo bilettämiseen ja noihin baareihin, mutta on paha jättää menemättä kaverin synttäreille ym....Tehään kuitenkin viikonloppusin paljon muutakin kun vaan ravataan baareissa! Esim.käytiin myös yks päivä Torreviejassa kavereiden kanssa. Mun yks kaveri on asunut siellä aiemmin, joten oltiin myös sen yhen vanhan kaverin kanssa. Musta oli tosi silmiä avaavaa nähä Torrevieja ensimmäistä kertaa paikallisen näkökulmasta, eikä aina vaan turistin silmin aurinkotuolin ja bikinien välistä. Oon tottunut menemään noilla alueilla aina heti rannalle, mutta nyt mentiinkin ensiks ton yhen kaverin kotiin jonka takia mulle tuli sellanen olo että olisin ollut ehkä Espoossa. Muutenkin tää espanjalainen elämäntyyli tuntuu jo niin kotoisalta. Mutta noilla alueilla nuoret on hulluja ja lähes kaikki käyttää huumeita, juo ja polttaa. Ton kaverin naamastakin näki ettei sen elämän tavat ollu terveellisimmästä päästä (okei ja tossa heti alimmassa kuvassa itelläni pitsaa kädessä....) Mutta siis sen naama oli ihan vitivalkonen ja muutenkaan ei ihan niin mun tyyppinen ihminen. Toisaalta se oli ehkä just sen elämän tapojen takia paras mahollinen "turistiopas" meille junteille murcialaisille. Se näytti kaikkia paikkoja ja oltiin ihan ihmeissämme ja joskus mua jopa pelotti kuulla noiden tekemisistä. Aika silmiä avaava päivä ja meijän auringon ototkin lopulta jäi koska oli niin tuulista. No hyvä syy mennä uudestaan... Ehkä ens kerralla suoraan vaan Alicanteen...

Toi mun yks kaveri on oikeesti ukrainialainen, mutta on asunu eri puolilla Espanjaa ja sillä oli sukulaisia Torreviejassa. No tän meijän Torrevieja retken kruunas vielä ukrainialaiset sukujuhlat! Mulla ei oo yhtään kuvaa sieltä mutta oli kokemisen arvonen kokemus! Kaikki puhu ukrainaa joka kuulosti ihan venäjältä ja meille tarjottiin kaiken maailman ihmeruokia ja -juomia. Meinattiin oksentaa kun jouduttiin maistamaan ton mun espanjalaisen kaverin kanssa jotain sienirullaa, en halua edes ajatella sitä makua.... Tosin kaikki nauro meille kun yritettiin aika läpinäkyvästi vakuuttaa, että ei se niin pahaa ollut, mutta kumpikaan ei jostain syystä halunnut lisää..... Illalla palattiin kotiin muutaman tunnin yöunilla tosta päivästä joten ei varmaan mikään yllätys että nukuttiin se automatka kotiin päin. :D

En nyt kerro erikseen jokaisesta baarireissusta, koska niissä ei oo todellakaan mitään ihmeellistä. Oltiin tosi pari viikkoa sitten perjantaina kattomassa Charly Rodriguezia ja Jay Santosta. Ne on mun yhtiä lempparilaulajia! Ja toisena viikonloppuna multa varastettiin lompakko.... Tottakai mulla oli siellä visan lisäks henkilökortti, ja kaikki muut maholliset vakuutus ja sairaanhoitokortit mitä nyt vaan voi olla... mutta siitäkin selvittiin. Ja tietysti joka kerta ollaan myös tanssittu silleen, että seuravana päivänä jaloissa ja pepussa tuntuu ja muutenkin ollaan pidetty hauskaa. Laitan tähän nyt vähän kuvia viikonlopuilta....

Sitten vielä muita kuvia, millä ei oo mitään yhteyttä noihin edellisiin :D

Oon saanut toinen toistaan epävirallisempia kutsuja ensi vuodellekin vaihto-oppilaaksi ja jäämään tänne pidemmäksi aikaa. Tänään koulussa mun paras kaveri kerto, että sen vanhemmat oli alkanut jo tekemään huonejakoja uusiksi. Ja mun toisen parhaan kaverin poikaystävä oli jo kysynyt sen vanhemmilta oisko niille ok jo tulisin niille vuodeksi. Mulla on niin ihania kavereita. Tottakai mä palaan Suomeen mutta tuun varmasti moikkaamaan noita niin usein ku pystyn. Viime viikonloppuna jouduin hyvästelemään ton mun eri kaupungissa asuvan kaverin poikaystävän ja en oo pitkään aikaan itkenyt niin paljoa. Oltiin normaalisti odottamassa hotellissa hissiä alakertaan ja sanoin, että toivottavasti nähään pian, kunnes alettiin miettimään että nähäänkö sittenkään! Se sano joutuvansa opiskelemaan kaikkien kokeiden takia kesäkuun puoleen väliin asti sen kaupungissa. Koitin sanoa, että älä vaan sano että tää on vika kerta kun nähään.... Kun halasin sitä niin mulla oli sama fiilis kun oisin halannut mun vanhempia lentokentällä Suomessa ennen lähtöä, paitsi että itkin enemmän. Vihaan jäähyväisiä yli kaiken, ja mun kaveri sano, että sen poikaystäväkin oli alkanut itkemään kun lähin. Ollaan kyllä niin epätoivoisia, se sano palaavana Murciaan vielä kerran ennen kun lähen, vaan mun takia, ja istumaan yhteensä 1000 kilometriä bussissa. Mä en halua edes kuvitella millasta on kun joudun hyvästelemään noi mun parhaat kaverit, myöhästyn varmaan lentokoneesta kun joudun vielä viimesen kerran juosta halaamaan niitä ennen lentokoneeseen nousua. Okei nyt on kuitenkin vielä reilu kuukausi jäljellä, joten ei saa murehtia liikaa!

 

Koitan ehtiä ja muistaa päivittelemään tätä useemmin niin ei tarvii jatkossa tunke näin paljon sisältöä kerralla! Tosin ens kuussa oonkin jo takasin Suomessa!:)

EL BANDO DE LA HUERTA

Voin kai sanoa mun elämäni olevan suht tasapainossa. Oon viettänyt maailman rauhallisimman päivän maailman rankimman päivän jälkeen. Mulla oli eilen herätyskello soimassa jo 7.40, ja oli tarkotus tavata kavereiden kanssa kymmeneltä. Olin maanantai iltana niin väsynyt kun oltiin iltamyöhään asti pelamaassa korista, kävin aamulla lenkillä ja päivän mittaan tuli noin 10 kilometriä kävelyä, että hiusten peseminen oli pakko jättää seuraavaan aamuun. No sainkin hiukset pestyä ja söin hyvän aamupalan, koska tiesin, että en tulisi kotiin ennen iltaa. Tehtiin myös espanjalaiseen tapaan bocadillot eli patongit, koska ei oltu ihan varmoja ruokapaikkojen suhteen. Kaikki kuitenkin saavuttiin keskustaan myöhässä niinkun aina ja tavattiin noin 11 aikoihin. Menin mun parhaiden kanssa hotelliin vähäksi aikaa, koska yhen niistä poikaystävä asuu eri paikassa ja oli ottanut hotellin muutamaksi yöksi. Oltiin siellä kuitenkin vaan vähän aikaa ja saatiin miljoona enemmän ja vähemmän vihaista puhelua, että missä ollaan. Kyllä kaikki muutkin oli myöhässä mut onhan 15 minuutin myöhästyminen eri juttu kun reilun tunnin myöhästyminen. No lopulta kuitenkin tavattiin viimeisetkin kaverit yhdessä puistossa, josta tuli mieleen vähän Helsingin kaivopuisto vappuna. Ihmisiä oli vaan paljon enemmän ja lähes kaikki olivat pukeutuneet Murcian "kansallisasuun". Kokonaisuudessaan se sisälti liivin, valkoisen kauluspaidan, housut, kengät ja kukkia hiuksiin. Mun kavereista osalla oli toi koko asu, mutta muutamien kanssa ostettiin vaan toi liivi, se maksoi noin 20-30 euroa paikasta riippuen. Olin jos syksyllä varma että aion ostaa pinkin tai punaisen liivin mutta päivää ennen päädyinkin keltaiseen!

Mulla ei oo varmaan koskaan ollut niin ihanaa fiilistä kun eilen! Nähtiin paljon hevosia ja vanhanaikaisia rekkoja, joiden lavoilla soi musiikki kovalla ja noihin kansallispukuihin pukeutuneet ihmiset tanssivat ja joivat. Kyllä, lähes jokainen vastaan tuleva joi ihan hyvään tahtiin jo aamulla. Tota juhlaa on vaikea sanoin kuvailla ja sitä fiilistä mikä siellä oli. Tunsin taas itteni enemmän paikalliseksi, kun mulla oli vaikka kuinka paljon espanjalaisia tuttuja, jotka tuli kysymään kuulumisia ja juttelemaan kaikista tyhmistä jutuista. Tunnen olevani täällä joka päivä onnellisempi!

Kuitenkin vietettiin meijän päivää parissa puistossa, joissa aika vierähti ihan älyttömän nopeasti. Juhlittiin 12 tuntia, mikä tuntui muutamalta tunnilta. Ja tutustuttiin uusiin ihmisiin, joita on tarkotus tavata jo tällä viikolla! Ja sain myös ruusuja espanjalaisilta miehiltä, hahaa!:D Ja minnekkäs muuallekaan meijän ilta päätyi kuin "snägärille" (ihanan epä espanjalainen sana). Meijän päivään mahtui tanssimista, huutamista, haleja, niitäkin enemmän espanjalaisia pusuja, paaaljon uusia tuttavuuksia, ikimuistoisia hetkiä ja ennenkaikkea parasta aikaa parhaassa seurassa! Mulla ei lähtenyt aamulla ääntä ja olin niin voimaton, että onnistuin kaatamaan vesilasin mun kännykälle, ja myöhemmin se putosi mun kädestä. Suuntasinkin aurinkotuoliin keräämään voimia ja tallustelin myöhemmin ruokakauppaan ostamaan suklaata;D. Huomenna paluu arkeen vaikka lomalla vielä ollaankin! Mulla on ikävä sitä ihanaa hyvää oloa terveellisestä ruuasta ja liikunnasta. Silti nää juhlapäivát vaan kuuluu elämään, varsinkin kun Espanjassa ollaan. Lopullinen paluu arkeen tapahtuu kuitenkin vasta ensi viikolla, koska nyt viikonloppuna yhelle klubille on tulossa Gandia Shoren (Espanjan Jersey Shore) yksi kuumista miehistä, hehee!;D Ja ollaan odotettu tätä mun tyttö-kavereiden kanssa jo joulukuusta. Pakko laittaa tähän pari kuvaa niin tiiätte kenestä puhun.

 Ens viikolla kuitenkin unohtuu tällänen mulle epätavallinen bilettäminen, tai ainakin rauhottuu vähäksi aikaa. Nyt keskityn vaan elämästä nauttimiseen vaikka stressaankin jo Suomeen paluuta. Ensimmäistä kertaa piiitkään aikaan tuntuu, että kovasta ikävästä huolimatta mä en halua vielä palata. Mun elämä ei oo koskaan ollut näin täydellistä ja oon tullut super läheiseksi niin monen espanjalaisen kanssa. No, sekin päivä koittaa kun joudun sanomaan kaikille hyvästit, mutta samalla tiedän keiden näkeminen mua odottaa Suomessa!! Yhen oven avaaminen tarkoittaa aina edellisen sulkemista..... 

Pusuja kaikille!

host-family reunion

Terveisiä epävirallisen sukukokouksen keskeltä! Kyseessä ei kuitenkaan vielä ole mun omien sukulaisten näkemistä, vaan mun host perheen ja niiden sukulaisten. Meitä on täällä nyt 9 ihmistä ja aiotaan viettää seuraavat 5 yötä samassa talossa. Ihanan rauhallista kotona kun mun host-äiti lähti sen siskon ja äidin kanssa ulos ja mun host-sisko kavereidensa kanssa jonnekkin. Mun host-veli ja sen serkku korjaa sen autoa, ja ainoot "häiriotekijät" täällä on televisia täysilla, jota kattoo mun host-isä ja sen vaimon siskon mies. Olin vähän peloissani mitä tästä tulee ja ensimmäinen yöhän on vasta edessä, mutta mun mielestä nämä "epäviralliset sukukokoukset" on yksi osa vaihto-oppilasvuotta Espanjassa. Espanja on kuitenkin niin perhekeskeinen kulttuuri!

Heräsin aamulla yheksän aikoihin ja söin aamupalan ja mentiin pihalle odottelemaan noiden saapumista mun host-äitin kanssa. Ne saapui vähän 10 jälkeen ja ei ollut vaikea arvata kenen auto kaarsi meidän parkkipaikalle.... Tööttäysten saattelemana ja ennen kun ne oli saanut autonsa parkkeerattua niin ne huusi jo ikkunoista ja kuulosti, että yhden autollisen sijasta niitä olisi ollut ainakin rekallinen. Mua kävi hauskalla tavalla sääliksi mun host-sisarukset jotka olivat nukkumassa. Noi rynnistivät mun host-sisarusten huoneisiin herättämään ne huutamalla ja en ihmettele miksi yksi niistä tuli alakertaan ja sanoi saaneensa tyynystä naamaan. No tosta kivasta herätyksestä selvittyä vaihettiin kuulumiset ja alettiin grillaamaan. On siis taas tullut syötyä ja puhuttua. Niin ja naurettua. Espanjalaisten huumori on vaan joskus niin omaa tasoaan.

Päädyttiin myös pelaamaa lautapelejä, ja varsinkin trivial pursuit oli aika vaikea espanjaksi, mutta en ollut huonoin ;) Saa nähä mitä kaikkea nää seuraavat päivät pitää sisällään. Muuttuneiden huonejärjestelyjen, jokapäiväisen grillaamisen ja kokoaikaisen metelin ja huutamisen jälkeen saatan olla aika poikki tiistaina, kun noi ottaa suunnaksi Barcelonan. Mutta tulee varmasti toinen toistaan hauskempia hetkiä ja ainakin tulee puhuttua espanjaa!(Mulla ei oo vielä yhtään kuvaa tältä päivältä tästä hälinästä johtuen, mutta jos tää tästä rauhottuu niin ehkä sitten...)


Kerron vielä pikasesti mun kuluneista päivistä. Mulla oli tiistaina vissiin koti-ikävä ja ei oikein huvittanut tehdä mitään. Näinä hetkinä pitää vaan käyttää entistä enemmän mielikuvitusta tekemisen suhteen ja välttää yksin kotona olemista. Silloin kun toi koti-ikävä iskee niin alkaa automaattisesti laskemaan päiviä kotiin ja miettimään miten hirveetä elämä on ja silloin ei todellakaan huvita nähdä ketään. Mulla ainakin silloin yksinolo auttaa, mutta mun on pakko vaihtaa maisemaa. Ajattelinkin lähteä tohon meijän lähiostarille, mutta matkan varrella mun silmiin pisti IKEA, ja vaihdoin heti määränpäätä. Sinäänsä tossa ei ollut mitään järkeä koska kaikkiin mun Ikea-muistoihin voi yhdistää "äiti pliis lähetään jo!". Mä olisin kuitenkin voinut pyöriä siellä 5 tuntia ja vaan haahuilla ympäriinsä ja katsella muita valittavia lapsia jotka halusivat jo kotiin. Tunsin kuitenkin itseni niin kotoisaksi siellä. Kävelin myös lasten leikkihuoneen ohi, jonne mun olisi tehnyt mieli mennä ja pyytää niitä kuuluttamaan mun äitiä, että olisi jo tullut hakemaan mut pois sieltä. Kauheeta miettiä, että noista ajoistakin on jo yli 10 vuotta. No tyydyin vaan ohi kävelyyn ja lähin haahuilemaan kaikkien huonekalujen ym sekaan. Mukaan tarttui kuitenkin muutama tuoksukynttilä, joille mulle löytyi heti käyttöä. Oon nimittäin alkanut joogaamaan iltaisin ja noi vaan sopii niin täydellisesti niihin hetkiin. Ja mikän sen parempi tuoksuyhdistelmä, kun korvapuusti, suklaakakku ja juustokakku. Ja toi joogakin on niin ihanaa, harmi etten oo aiemmin tajunnut sen harrastamisesta, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ja mikäs sen parempi tapa ennen nukkumaanmenoa. Ja varsinkin iltatreenaamisen jälkeen toi on ihana keino palautua aamuksi. Nykyään mulla kertyykin ihan hyvin tota urheilua. Aamut pyrin aloittamaan lenkkeilyllä ja iltaisin käyn salilla. Käyn myös spinningissä kolme kertaa viikossa, kerran viikossa aerobicissa ja käveltyä tulee viikosta riippuen n. 20 kilsaa. Tohon sisältyy vielä juoksua noin 20-30 kilsaa viikossa, mun iltajoogia unohtamatta ja kyllä, voin tosi hyvin ja nautin mun elämästä!

(Aamusalin jälkeen pari kuvaa tiistaina. Näytän just niin hirveeltä kun treenin jälkeen kuuluukin näyttää.... Tekstikuva weheartit.com :ista)

Palaan nyt kuitenkin mun koti-ikävä päivään. Ikean jälkeen ajattelin pyhittää itelleni oman hetken ja menin istuskelemaan johonkin rauhalliseen paikkaan kylmän kokiksen kanssa. En tiiä kauan siinä olin mutta tuijottelin vaan ympärilleni ja koitin keksiä mahdollisiman monta hyvää asiaa mun elämästä. Ja kyllä niitä alkoikin löytymään. Kun niitä alkoi löytymään ja aloin ajatella positiivisesti, ajattelin olevani valmis lähtemään. Mulla oli kuitenkin jo nälkä ja kuten tosta mun rakkaudesta jugurttijätskiin voi päätellä, niin ei oo varmaan vaikea arvata mitä päädyin ostamaan välipalaksi.....Sen jälkeen meninn vielä ruokakauppaan, mistä kotiin päätyi näkkäreitä ja jotain ruisleivän korviketta! NAM <3 Ei se suomalaista ruisleipää voita mutta oli se ainakin tummaa ja ruisleipä siinä luki, ja kaurapuuron kanssa selviän noilla kesään asti. Mun viimeiset energiat käytinkin vielä illan spinningtuntiin ja viimeistään toi joogahetki kynttilän valossa nollasi mun ajatukset ja selvisin taas koti-ikävästä. Ja voin sanoa jälleen olevani entistä vahvempi!:)

Eilen kävin kuluttamassa mun toimettoman aamun salilla ja keräämässä energiaa päivään. Päivälä tapasinkin taas mun ihanaa suomalaista kaveria ja käytiin kokeilemassa yhtä kivaa ravintolaa keskustassa ja suunnattiin sen jälkeen taas jugurttijätskeille. (Voisin kai jo suunnitella aloittavani jonkun näköisen jugurttijätski lakon.......) Meillä oli kuitenkin taas tosi hauskaa ja joskus on ihanaa viettää aikaa suomalaisen kanssa ja puhua suomea. Ei espanjassa mitään vikaa ole mutta kyllä omaa kotikieltäkin vaan tulee ikävä. Suomalaisista puhumattakaan:)

Nyt meen kuuntelemaan espanjalaisia elämän viisauksia ja nauttimaan lämpösestä kevätillasta ulos. Ja ennen kaikkea odottelemaan seuraavaa ruokailua! Chaoo <3

I´m on holiday

Terveisiä ensimmäiseltä viralliselta lomapäivältä!

 Nyt on niin lomafiilis ja tätä jatkuu seuraavat kaksi viikkoa. Mun mielestä on ihanaa herätä ilman herätyskelloa, mutta sälekaihtimien läpi tuleva auringonvalo kuitenkin pitää huolen etten tuhlaa päiviä nukkumalla. Heräsin tänään vasta kymmenen aikoihin, mutta koska on ensimmäinen virallinen lomapäivä, niin halusin tuntea olevani lomalla. Käänsin kylkeä ja makasin mun kolmen lämpösen peiton alla vielä tunnin, kunnes mulla oli liikaa energiaa ja nousin ylös. Kaihtimet avatessa ulkona oli niin ihana ilma, joten laitoin heti lenkkarit jalkaan ja lähin nauttimaan kevätauringosta. Päädyin kuitenkin vaan kävelemään, koska lämpötila oli jo noin 25 astetta. Pyrin ajoittamaan juoksulenkit aina auringonnousuun tai laskuun, mutta tänään nyt olin vähän myöhässä, hupsista... No kävelin vajaan tunnin ja tulin kotiin. Todella yllättävää, että päädyin keittiön kautta aurinkotuoliin. Söin aamupuuron auringonpaisteessa cosmopolitania selaillessa ja elämä tuntui täydelliseltä!

(Sovelsin taas aamukävelyllä reittejä ja päädyin jonnekkin tosi oudolle alueelle. Yritin myös ottaa kuvaa auringonpaistaessa, mutta häikäisi niin paljon, ettei mun silmät pysyneet auki..... Enkä ollut myöskään ainoa auirngonottaja...)

Kerron myös vähän mun viikonlopusta, joka meni taas ihan hujauksessa. Lauantai meni erittäin rauhallisesti, en itseasiassa poistunut kotoa muutakun viemään ne roskat niinkun aiemmin jo kirjoitin. Onneks kuitenkin sunnuntaina oli jo jotain ohjelmaa. Mun yhdeksi aamurutiiniksi on jo vakiinntunut aurigonotto ja siitä ei tule luistettua muuten kuin auringon puuttuessa. Aloitin siis eilisenkin päivän aurinkotuolista ja samalla mun host-iskä leikkeli meidän pihassa olevia puita. Sain tietää, että meidän pihassa kasvaa joitain palmun tyyppisiä kasveja, jotka sisältää aloe veraa! Mulla on paljon rasvoja ym, joissa sitä on ja sainkin eilen mahdollisuuden kokeilla aitoa aloe veraa, joka oli 100% luonnollista!

Tota siis levitettiin iholle ja se oli aika limaista. Mutta lopputuloksena sain pehmeän ja kosteutetun ihon ja aion varmasti kokeilla tota jatkossakin. Aika eksoottista!

Mun sunnuntai kuitenkin sisälsi myös muita outouksia. Eilen tapasin mun kaverin kaupungilla ja mentiin katsomaan jotain uskonnollista kulkuetta. Kuulostaa tosi tylsältä (ja sitä se olikin), mutta koska niitä oli joka puolella Espanjaa ja se oli joku suuri tapahtuma täällä niin ajateltiin käydä katsomassa. Koko keskusta tuntui olevan täynnä ihmisiä ja ihmismäärästä päätellen muita näytti kiinnostavan. No hävettää myöntää, mutta ei jaksettu odottaa edes sen alkamista niin käytiin ensiksi ostamassa jugurttijätskit. Oon syönyt niitä aivan liikaa, mutta kun ne on niin hyvänmakusia ja ilmeisesti suht terveellisiäkin. Ainakin silloin kun ne ottaa ilman suklaata, heh! No Tässä alla nyt vähä kuvia. Istuskeltiin kaupungilla ja ihmeteltiin ihmisten paljoutta! Ja kun se kulkue vihdoin käynnistyi niin koitettiin nähdä ihmisten takaa jotain. Noin 10 minuutin kuluttua kuitenkin luovutettiin ja lähettiin kiertelemään keskustaa.

 

Nyt vaihdan kuitenkin flipflopit lenkkareihin ja lähden nauttimaan tästäkin lomapäivästä parhaalla mahdolisella tavalla, juoksemalla! ADIOOOS <3