host-family reunion

Terveisiä epävirallisen sukukokouksen keskeltä! Kyseessä ei kuitenkaan vielä ole mun omien sukulaisten näkemistä, vaan mun host perheen ja niiden sukulaisten. Meitä on täällä nyt 9 ihmistä ja aiotaan viettää seuraavat 5 yötä samassa talossa. Ihanan rauhallista kotona kun mun host-äiti lähti sen siskon ja äidin kanssa ulos ja mun host-sisko kavereidensa kanssa jonnekkin. Mun host-veli ja sen serkku korjaa sen autoa, ja ainoot "häiriotekijät" täällä on televisia täysilla, jota kattoo mun host-isä ja sen vaimon siskon mies. Olin vähän peloissani mitä tästä tulee ja ensimmäinen yöhän on vasta edessä, mutta mun mielestä nämä "epäviralliset sukukokoukset" on yksi osa vaihto-oppilasvuotta Espanjassa. Espanja on kuitenkin niin perhekeskeinen kulttuuri!

Heräsin aamulla yheksän aikoihin ja söin aamupalan ja mentiin pihalle odottelemaan noiden saapumista mun host-äitin kanssa. Ne saapui vähän 10 jälkeen ja ei ollut vaikea arvata kenen auto kaarsi meidän parkkipaikalle.... Tööttäysten saattelemana ja ennen kun ne oli saanut autonsa parkkeerattua niin ne huusi jo ikkunoista ja kuulosti, että yhden autollisen sijasta niitä olisi ollut ainakin rekallinen. Mua kävi hauskalla tavalla sääliksi mun host-sisarukset jotka olivat nukkumassa. Noi rynnistivät mun host-sisarusten huoneisiin herättämään ne huutamalla ja en ihmettele miksi yksi niistä tuli alakertaan ja sanoi saaneensa tyynystä naamaan. No tosta kivasta herätyksestä selvittyä vaihettiin kuulumiset ja alettiin grillaamaan. On siis taas tullut syötyä ja puhuttua. Niin ja naurettua. Espanjalaisten huumori on vaan joskus niin omaa tasoaan.

Päädyttiin myös pelaamaa lautapelejä, ja varsinkin trivial pursuit oli aika vaikea espanjaksi, mutta en ollut huonoin ;) Saa nähä mitä kaikkea nää seuraavat päivät pitää sisällään. Muuttuneiden huonejärjestelyjen, jokapäiväisen grillaamisen ja kokoaikaisen metelin ja huutamisen jälkeen saatan olla aika poikki tiistaina, kun noi ottaa suunnaksi Barcelonan. Mutta tulee varmasti toinen toistaan hauskempia hetkiä ja ainakin tulee puhuttua espanjaa!(Mulla ei oo vielä yhtään kuvaa tältä päivältä tästä hälinästä johtuen, mutta jos tää tästä rauhottuu niin ehkä sitten...)


Kerron vielä pikasesti mun kuluneista päivistä. Mulla oli tiistaina vissiin koti-ikävä ja ei oikein huvittanut tehdä mitään. Näinä hetkinä pitää vaan käyttää entistä enemmän mielikuvitusta tekemisen suhteen ja välttää yksin kotona olemista. Silloin kun toi koti-ikävä iskee niin alkaa automaattisesti laskemaan päiviä kotiin ja miettimään miten hirveetä elämä on ja silloin ei todellakaan huvita nähdä ketään. Mulla ainakin silloin yksinolo auttaa, mutta mun on pakko vaihtaa maisemaa. Ajattelinkin lähteä tohon meijän lähiostarille, mutta matkan varrella mun silmiin pisti IKEA, ja vaihdoin heti määränpäätä. Sinäänsä tossa ei ollut mitään järkeä koska kaikkiin mun Ikea-muistoihin voi yhdistää "äiti pliis lähetään jo!". Mä olisin kuitenkin voinut pyöriä siellä 5 tuntia ja vaan haahuilla ympäriinsä ja katsella muita valittavia lapsia jotka halusivat jo kotiin. Tunsin kuitenkin itseni niin kotoisaksi siellä. Kävelin myös lasten leikkihuoneen ohi, jonne mun olisi tehnyt mieli mennä ja pyytää niitä kuuluttamaan mun äitiä, että olisi jo tullut hakemaan mut pois sieltä. Kauheeta miettiä, että noista ajoistakin on jo yli 10 vuotta. No tyydyin vaan ohi kävelyyn ja lähin haahuilemaan kaikkien huonekalujen ym sekaan. Mukaan tarttui kuitenkin muutama tuoksukynttilä, joille mulle löytyi heti käyttöä. Oon nimittäin alkanut joogaamaan iltaisin ja noi vaan sopii niin täydellisesti niihin hetkiin. Ja mikän sen parempi tuoksuyhdistelmä, kun korvapuusti, suklaakakku ja juustokakku. Ja toi joogakin on niin ihanaa, harmi etten oo aiemmin tajunnut sen harrastamisesta, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ja mikäs sen parempi tapa ennen nukkumaanmenoa. Ja varsinkin iltatreenaamisen jälkeen toi on ihana keino palautua aamuksi. Nykyään mulla kertyykin ihan hyvin tota urheilua. Aamut pyrin aloittamaan lenkkeilyllä ja iltaisin käyn salilla. Käyn myös spinningissä kolme kertaa viikossa, kerran viikossa aerobicissa ja käveltyä tulee viikosta riippuen n. 20 kilsaa. Tohon sisältyy vielä juoksua noin 20-30 kilsaa viikossa, mun iltajoogia unohtamatta ja kyllä, voin tosi hyvin ja nautin mun elämästä!

(Aamusalin jälkeen pari kuvaa tiistaina. Näytän just niin hirveeltä kun treenin jälkeen kuuluukin näyttää.... Tekstikuva weheartit.com :ista)

Palaan nyt kuitenkin mun koti-ikävä päivään. Ikean jälkeen ajattelin pyhittää itelleni oman hetken ja menin istuskelemaan johonkin rauhalliseen paikkaan kylmän kokiksen kanssa. En tiiä kauan siinä olin mutta tuijottelin vaan ympärilleni ja koitin keksiä mahdollisiman monta hyvää asiaa mun elämästä. Ja kyllä niitä alkoikin löytymään. Kun niitä alkoi löytymään ja aloin ajatella positiivisesti, ajattelin olevani valmis lähtemään. Mulla oli kuitenkin jo nälkä ja kuten tosta mun rakkaudesta jugurttijätskiin voi päätellä, niin ei oo varmaan vaikea arvata mitä päädyin ostamaan välipalaksi.....Sen jälkeen meninn vielä ruokakauppaan, mistä kotiin päätyi näkkäreitä ja jotain ruisleivän korviketta! NAM <3 Ei se suomalaista ruisleipää voita mutta oli se ainakin tummaa ja ruisleipä siinä luki, ja kaurapuuron kanssa selviän noilla kesään asti. Mun viimeiset energiat käytinkin vielä illan spinningtuntiin ja viimeistään toi joogahetki kynttilän valossa nollasi mun ajatukset ja selvisin taas koti-ikävästä. Ja voin sanoa jälleen olevani entistä vahvempi!:)

Eilen kävin kuluttamassa mun toimettoman aamun salilla ja keräämässä energiaa päivään. Päivälä tapasinkin taas mun ihanaa suomalaista kaveria ja käytiin kokeilemassa yhtä kivaa ravintolaa keskustassa ja suunnattiin sen jälkeen taas jugurttijätskeille. (Voisin kai jo suunnitella aloittavani jonkun näköisen jugurttijätski lakon.......) Meillä oli kuitenkin taas tosi hauskaa ja joskus on ihanaa viettää aikaa suomalaisen kanssa ja puhua suomea. Ei espanjassa mitään vikaa ole mutta kyllä omaa kotikieltäkin vaan tulee ikävä. Suomalaisista puhumattakaan:)

Nyt meen kuuntelemaan espanjalaisia elämän viisauksia ja nauttimaan lämpösestä kevätillasta ulos. Ja ennen kaikkea odottelemaan seuraavaa ruokailua! Chaoo <3

I´m on holiday

Terveisiä ensimmäiseltä viralliselta lomapäivältä!

 Nyt on niin lomafiilis ja tätä jatkuu seuraavat kaksi viikkoa. Mun mielestä on ihanaa herätä ilman herätyskelloa, mutta sälekaihtimien läpi tuleva auringonvalo kuitenkin pitää huolen etten tuhlaa päiviä nukkumalla. Heräsin tänään vasta kymmenen aikoihin, mutta koska on ensimmäinen virallinen lomapäivä, niin halusin tuntea olevani lomalla. Käänsin kylkeä ja makasin mun kolmen lämpösen peiton alla vielä tunnin, kunnes mulla oli liikaa energiaa ja nousin ylös. Kaihtimet avatessa ulkona oli niin ihana ilma, joten laitoin heti lenkkarit jalkaan ja lähin nauttimaan kevätauringosta. Päädyin kuitenkin vaan kävelemään, koska lämpötila oli jo noin 25 astetta. Pyrin ajoittamaan juoksulenkit aina auringonnousuun tai laskuun, mutta tänään nyt olin vähän myöhässä, hupsista... No kävelin vajaan tunnin ja tulin kotiin. Todella yllättävää, että päädyin keittiön kautta aurinkotuoliin. Söin aamupuuron auringonpaisteessa cosmopolitania selaillessa ja elämä tuntui täydelliseltä!

(Sovelsin taas aamukävelyllä reittejä ja päädyin jonnekkin tosi oudolle alueelle. Yritin myös ottaa kuvaa auringonpaistaessa, mutta häikäisi niin paljon, ettei mun silmät pysyneet auki..... Enkä ollut myöskään ainoa auirngonottaja...)

Kerron myös vähän mun viikonlopusta, joka meni taas ihan hujauksessa. Lauantai meni erittäin rauhallisesti, en itseasiassa poistunut kotoa muutakun viemään ne roskat niinkun aiemmin jo kirjoitin. Onneks kuitenkin sunnuntaina oli jo jotain ohjelmaa. Mun yhdeksi aamurutiiniksi on jo vakiinntunut aurigonotto ja siitä ei tule luistettua muuten kuin auringon puuttuessa. Aloitin siis eilisenkin päivän aurinkotuolista ja samalla mun host-iskä leikkeli meidän pihassa olevia puita. Sain tietää, että meidän pihassa kasvaa joitain palmun tyyppisiä kasveja, jotka sisältää aloe veraa! Mulla on paljon rasvoja ym, joissa sitä on ja sainkin eilen mahdollisuuden kokeilla aitoa aloe veraa, joka oli 100% luonnollista!

Tota siis levitettiin iholle ja se oli aika limaista. Mutta lopputuloksena sain pehmeän ja kosteutetun ihon ja aion varmasti kokeilla tota jatkossakin. Aika eksoottista!

Mun sunnuntai kuitenkin sisälsi myös muita outouksia. Eilen tapasin mun kaverin kaupungilla ja mentiin katsomaan jotain uskonnollista kulkuetta. Kuulostaa tosi tylsältä (ja sitä se olikin), mutta koska niitä oli joka puolella Espanjaa ja se oli joku suuri tapahtuma täällä niin ajateltiin käydä katsomassa. Koko keskusta tuntui olevan täynnä ihmisiä ja ihmismäärästä päätellen muita näytti kiinnostavan. No hävettää myöntää, mutta ei jaksettu odottaa edes sen alkamista niin käytiin ensiksi ostamassa jugurttijätskit. Oon syönyt niitä aivan liikaa, mutta kun ne on niin hyvänmakusia ja ilmeisesti suht terveellisiäkin. Ainakin silloin kun ne ottaa ilman suklaata, heh! No Tässä alla nyt vähä kuvia. Istuskeltiin kaupungilla ja ihmeteltiin ihmisten paljoutta! Ja kun se kulkue vihdoin käynnistyi niin koitettiin nähdä ihmisten takaa jotain. Noin 10 minuutin kuluttua kuitenkin luovutettiin ja lähettiin kiertelemään keskustaa.

 

Nyt vaihdan kuitenkin flipflopit lenkkareihin ja lähden nauttimaan tästäkin lomapäivästä parhaalla mahdolisella tavalla, juoksemalla! ADIOOOS <3

Viimeiset 3 kuukautta jäljellä

                                                                        Hola <3

Mulla alkoi eilen kahen viikon kevätloma ja tajusin, että mulla on enään kolme kuukautta jäljellä Espanjassa. Aika on mennyt tosi nopeasti ja niin toi loppuaikakin varmasti tulee menemään. Tää on sinäänsä ristiriitasta, koska oon onnellinen täällä ja viihdyn tosi hyvin, mutta samalla mulla on tosi kova ikävä Suomea ja kaikki ihania ihmisiä siellä. Päätin kumminkin, että koska mä tuun joka tapaukessa viettämään mun seuraavat kolme kuukautta täällä, pyrin ottamaan niistä kaiken irti. Mut tuskinpa se tuottaa kauheesti ongelmia, koska jos nyt mietitään niin oon Espanjassa, täällä on jo lämmintä ja aurinkoista (poikkeuksena tämä päivä), mulla on täällä koti, ystävät ja perhe. Lähtökohdissa ei oo kyllä mitään vikaa. Nyt pitää vaan keksiä paljon tekemistä ja välttää tylsyys. Mulla on tapana ajatella asioita aivan liikaa, jokaisesta eri näkökulmasta ja just tän takia on pakko keksiä tarpeeksi ohjelmaa, ettei vaan jää aikaa asioiden miettimiseen. No, oon kai onnistunut siinä ihan hyvin, koska mun ajantaju ei pysy enään mun mukana. Maanantaina jopa vähän pelästyin kun olin mun kaverin kanssa ja se kertoi sen koulupäivästä. Mulle ei oo koskaan käynyt näin, luulin oikeasti, että oli lauantai ja tajusin, että hupsista mun olis pitänyt olla koulussa. No, ei se kai niin vaarallista ole, varsinkin kun siellä koulussa ei tehä mitään loman lähestyessä. Tiistaina olikin espanjalainen isänpäivä, joka tarkoitti taas ylimääräistä vapaapäivää! Ei me täällä kotona kyllä mitään erikoista silti tehty, syötiin yhdessä niinkun aina ja mun host-äiti väsäsi jonkunnäköisen kakun. Käytinkin sen päivän auringonottoon ja urheiluun.

Oon myös päässyt puhumaan muutaman kerran suomea! Oon tutustunut tosi ihanaan tyttöön Oulusta ja saatiin muutama viikko sitten tietää, että ollaan asuttu jo puoli vuotta samassa kaupungissa. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ollaan todettu, että ollaan aika erilaisia, mutta ehkä just sen takia täydennetään toisiamme. Meillä on aina tosi hauskaa, eikä koskaan hiljaisia hetkiä. Ensimmäisen kerran suomen puhuminen ei ollutkaan niin helppoa, tottakai se siitä sitten lähti, mutta se ei tuntunut kovin luonnolliselta. Mun suusta tuli vähän enkkua ja espanjaa tietysti, ja mua nauratti miten mulle oli päässyt käymään noin. No edellisestä kerrasta kun suomea kasvokkain puhuin, olikin jo puoli vuotta. Nyt muutaman kerran näkemisen jälkeen suomi luistaa jo ihan normaalisti, mutta silti sanotaan jotain välillä espanjaks, sillon kun sille ei voi  mitään, ja sillon kun ei muisteta jotain sanaa suomeksi. Meille tulee välillä älyttömän hauskoja hetkiä just ton kielen takia, kun sanotaan jotain ja tajutaan jälkeenpäin miten tymältä se kuulosti.
          Sitten yks juttu mitä en oo aiemmin tajunnut, on ihmisten luomat stereotypiat myös meitä suomalaisia kohtaan. Oltiin maanantai-iltana ravintolassa syömässa ja meidän viereisessä pöydässä istui espanjalainen pariskunta. Ne kysy meiltä jossain vaiheessa, että mistä ollaan kotoisin meidän vieraan kielen takia. Sanottiin olevamme Suomesta ja molempien naamat vääntyi aika outoihin ilmeisiin. Sitten kun ne oli lähdössä niin se mies sanoi meille: "Yleensä espanjalaiset tietää Suomesta vaan Kimi Räikkösen ja siksi me ollaan yllättyneitä, koska me luultiin, että kaikki suomalaiset ovat yhtä hiljaisia ja kylmiä. Nyt kun ollaan kuunneltu teidän puhetta, niin todellakin tajuttiin olevamme suomalaisten kohdalla väärässä." No, ihmisillä on aika yleinen tapa yleistää ihmisiä. En silti myönnä, etteikö olisi ollut kiva kuulla Maamme- laulua ruokapöydässä, juuri Kimi Räikkösen voitettua Formulat. Kaikesta löytyy aina myös hyvät puolensa! Nyt kuitenkin vähän kuvia mukavasta maanantain viettotavasta....

(Alotettiin nachoilla, ja otettiin pääruuaksi cesar-salaatit....)

(... jonka takia päädyttiin ottamaan jälkkäriksi vähän tuhdimmat vaihtoehdot. En oo koskaan syönyt yhtä hyvää brownieta, nam!)

(Päädyttiin myös istuskelemaan kaupungille jugurttijätskien kanssa.)

                                              (Eikä todellakaan oltua ainoat kapungilla.)

Tänään onkin vähän synkempi päivä, kiitos piilossa olevan auringon. Uloslähto kun ei vaan tunnu nappaavan, niin ajattelin nyt avautua tänne blogin puolelle. Sen takia tätä tekstiä siis tuleekin näin paljon. Palaan nyt kuitenkin eiliseen, eli perjantaihin.
         Heräsin kahdeksan aikoihin ja koska paistoi jo aurinko niin päätin kävellä kouluun. Mun koulumatka on noin 5 kilsaa. Koulun porteilla tapasin mun kaverit ja mentiin luokkaan hakemaan todistukset. Mun todistuksessa nyt ei ollu kehumista, mutta kerron sen verran, että mun paras numero oli 7, ja sain hylätyn "vaan" 60 prosentista kursseista. Hävettää kertoa enempää, ja olen kuitenkin nyt lomalla, joten eiköhän siinä ollut tarpeeksi koulusta;). Ton "koulupäivän" jälkeen otettiin kavereiden kanssa suunnaksi keskusta ja käytiin hakemassa vaihteeksi jugurttijätskit ja mentiin syömään ne aurinkoon. Eilen oli tosi lämmintä. Näin yhdessä lämpömittarissa parhaillaan 31 astetta, mutta sain ikuistettua kuvaan "vaan" 30 astetta.

Otettiin mun kavereiden kanssa pitkästä aikaa kuvia ja nautittiin ihanasta ilmasta. Järkyttyneenä näin joka toisella vastaantulijalla silti toppatakin, ja mulla oli kauhea hiki t-paidassa ja pitkissä housuissa. Ja tää vaan pahenee. Kesällä täällä on jo yli 40 astetta, mun host-iskä sano nähneensä pahimmillaan lämpömittarissa 52 astetta. En halua edes kuvitella, hyi! Sillon on jo niin kuuma, ettei ilma liiku mihinkään suuntaan ja jo pelkkä alasti mitään tekemättömyys saisi hikoilemaan. Ehkei se Suomen pakkanen olekkaan niin kamalaa!

Tän jälkeen olikin jo ruoka-aika ja otettiin kaikki suunnaksi kodit. Tässä loppuvaiheessa oltiin enään kolmisteen mun parhaiden kavereiden kanssa. Päätin vielä kävellä kotiin, koska mulla oli kauheesti energiaa. Toivotaan, että huomenna taas paistaisi aurinko, koska tää huonon ilman takia sisällä kökkiminen ei vaan oo mun juttu. No, eiliseen palaten kuitenkin ruuan jälkeen otin vielä vähän aikaa aurinkoa ja suuntasin salille. Treeni meni ilmeisesti sinne minne pitikin, ja siinä myös yksi syy miksi istun mun sängyllä, enkä juokse jo esimerkiksi ostoskeskuksesta toiseen. Mun jalat ja peppu on vaan yskinkertaisesi toimintakyvyttömät. Kävin tänään aamulla viemässä roskat ja kyllä, siihen meni 10 minuuttia, vaikka toi roskapiste, tai miksi sitä nyt sanotaankaan, sijaitsee noin 100 metrin päässä. Tosta voi todeta mun päätä huimaavan vauhdin, tai jalkatreenipäivän jälkeisen lihasarkuuden. Tähän loppuun vielä kaksi tarpeetonta kuvaa. Mä joka en koskaan seuraa jalkapalloa, katoin lähes kokonaan ton eilisen Suomi-Espanja pelin. Ja taas yksi stereotypia tuli kumottua, ei Suomen jalkapallojoukkue ole huono! Tänäänkin urheilu-uutiset alkoi otsikolla "Pukki nos dejó fríos" (Pukki jätti meidät kylmiksi). Mun mielestä tää oli ihan oikein espanjalaisille, ennen tota peliä sain kuulla, että Espanja voittaa ainakin 10-0. Herätys, se päätty kumminkin tasapeliin. Koittakaa espanjalaiset nyt vaan kestää, että vaikka me suomalaiset ollaankin niin hiljaisia ja kylmiä kaikki niin meillä on silti Kimi Räikkönen, maailman paras jääkiekkojoukkue, ja vähintään yhtä hyvä jalkapallojoukkue kun teillä.

(Huonolaatuinen kännykkäkuva, mutta ettenkö olisi ollut hengessä mukana kun Suomni pelaa Espanjaa vastaan! )

Okei enköhän oo jo kirjottanut tarpeeksi. Otan nyt kaiken irti viimeisestä 3 kuukaudesta, pian nähdäänkin jo Suomessa!

Pikakelaus

¡Hola! 

 Elossa ollaan, vaikka viime kerrasta onkin jo aikaa, kun tänne jotain kirjottelin. Oon pitänyt itteni ehkä vähän turhan kiireisenä täällä, mutta ainakin otan kaiken irti jokaisesta hetkestä. Voisin kai sanoa eläväni parasta aikaa elämässäni. Tiestysti mulla on kova ikävä varsinkin tiettyjä ihmisiä Suomessa, mutta tiedän että muutaman kuukauden päästä oon jo siellä. Ehkä tän jäljellä olevan ajan vähentymisen takia osaan nauttia jokaisesta hetkestä ja pitää ihan älyttömän hauskaa. Siihen on tosin syyllisiä mun ihanat kaverit ja espanjalaiset yleensäkin. Varsinkin nyt auringon ilmestyttyä päivärutiineihin, kaikki ihmiset vaikuttaa entistä onnellisemmilta ja mukavemmilta. Vaikka olisin kuinka väsynyt tai vaikka mikään ei tuntuisi menevän nappiin niin jokainen vastoinkäyminen saa vaan jatkamaan eteenpäin entistä vahvempana. Enkä tunnu löytävän tarpeeksi lannistavaa juttua, että saisin päiväni pilattua. Ihanaa herätä joka aamu täynnä energiaa ja niin hyvällä tuulella!

Siitä taitaa nyt kuitenkin olla jo lähemmäs kuukausi kun tätä blogia päivittelin. Okei, lupaan tsempata! Teen nyt kuitenkin otsikkoon vedoten tälläsen pikakelauksen tästä kuluneesta "hiljaisesta" kuukaudesta. Mukaan on mahtunut mm. karnevaalit, 18-vuotis synttärit, kavereiden synttäreitä, ulkona syömistä, uusia kavereita, juhlimista, treenaamista, auringon ottoa ja shoppailua. Hyvää ruokaa tietenkään unohtamatta ;)

 (Grillikausikin tuli jo avattua. Ulkona oli reilut 20 astetta lämmintä, mutta tässä tämä espanjalainen tapa pukeutumiseen. Ei sillä, etteikö toi kuuman girllin vieressä seisominen jo lämmittäisi... )


Noi karnevaalit nyt oli kuitenkin varmaan sellanen isoin tapahtuma, joten alotan niistä. Ne oli siis "vaan" neljänä päivänä, mutta koko kuukausi oli ihan sekasin niiden takia. Jokaisena päivänä oli karnevaalikulkue siestan jälkeen, eli noin neljän viiden aikoihin. Neljältä niiden kai oli tarkotus alkaa, mutta kenellekkään ei varmaan tullut yllätyksenä, kun kyseessä on Espanja, että ne olivat myöhässä. Joka tapauksessa ihmisiä riitti, aurinko paistoi ja oli tosi kiva tunnelma. Viimeistään sen kulkueen käynnistyessä tuli niin karnevaalifiilis. Se kulkue kuitenkin kesti muutaman tunnin minkä jälkeen osa sitten lähti ja osa jäi nauttimaan karnevaalitunnelmasta. Mun mielestä oli tosi hauskaa herätä aamulla siihen, kun basson jutinä sai meidän talon seinät tärisemään ja musiikki kuului sisälle asti. Tosin se myös jatku aamuyöhön asti, mutta tarpeeksi väsyneenä nukkumaan mennessä siitä ei ollut onneksi mitään haittaa. Ja eihän juhlia nyt olisi ilman musiikkia!

 (Joskus kamerasta löytyy astetta ikimuistoisempia otoksia, tän kuvan voisi kai luokitella yhdeksi niistä..)

         Osa ihmisistä jäi sinne siis tanssimaan ja pitämään hauskaa. Ja suurin osa näistä ikijuhlijoista jatkoi aamuun asti. Me oltiin mun kavereiden kanssa siellä juhlimassa vaan yhtenä yönä. Sinne oli pystytetty teltta missä soitti dj, ja lähes kaikki ihmset olivat pukeutuneet jollain tapaa (en siis kuitenkaan törmännyt kehenkään ilman vaatteita, vaan ihmiset olivat pukeutuneet jonkun näköisiin karnevaaliasuihin.) Joka tapauksessa oli kokemisen arvoista ja oli varmasti yksi ikimuistoisimmista juhlista.

 

 

 

   

                                                            (Jokainen tavallaan... Mitä omaperäisempi, sen parempi!)


Seuraavana onkin jo pakko kertoa noista mun 18-vuotis synttäreistä. Niitä oon kuitenkin jo vuosia odoteltu. Musta oli vaan hassua miten nopeesti aika loppujen lopuksi meni. Suunnittelin aloittavani päivien laskemisen jo puolta vuotta ennen, mutta päivää ennen mun synttäreitä havahduin, että apua, elän viimeistä päivää alaikäisenä! No, ei mun elämä oo sen jälkeen mitenkään muuttunut. Baarissa tosin joku kysy mun ikää ja sanoin olevani 17. Onneks kuitenkin tajusin, että oltiin juhlimassa mun 18-vuotis synttäreitä, heh!

       (Ensimmäinen laillinen baarireissu... en mä koskaan ole kenenkään muun papereilla mennyt sisään, mutta enpä tosin oo ovella ilmoittanut olevani alaikäinenkään, heh...)

   Palaan nyt kuitenkin siihen mun viralliseen synttäripäivään, kun torstai-aamuna heräsin täysi-ikäisenä. Tietysti ensimmäisenä tarkistin kalenterista onko tänään muka oikeesti mun synttärit. Ainakin mun host-perhe muistutti mua omalta osaltaan. Ne tuli heti onnittelemaan ja koulussa mulle laulettiin ja sain tajuttoman määrän haleja ja poskipusuja. En tiennyt omistavani edes niin montaa kaveria! Tota päivää voisi kai kuvata omalta osaltani "päivä pehmoleluna".
          Kotona, mua odotti ruuan jälkeen ihana suklaakakku, laululla ja kynttilöillä varustettuna tietysti. En koskaan meinaa muistaa toivoa mitään kynttilöitä puhaltaessani, mutta tällä kertaa kuitenkin tein sen, ja vielä kaiken lisäksi espanjaksi ;). Sain myös ihania lahjoja, ja voin sanoa jokaisen lahjanantajan kyllä tuntevan mut! Mun ihana synttäripäivä päätyi shoppailun kautta salille, jossa mua odotti toinen kakku, myöskin kynttilöillä ja laululla varustettuna. Oli ehdottomasti ikimuistoisin spinning-tunnin lopetus, en olis ikinä voinut uskoa, että ne olisi oikeasti leiponut mulle kakun! Voisi olla kai huonompikin tuuri noiden ihmisten suhteen, joiden kanssa oon täällä tekemisissä, kaikki on niin ihania! Ja vaikka mun oma perhe ei ollutkaan täällä viettämässä mun synttäreitä, niin en jäänyt ilman onnitteluja, tai äitin joka vuotista laulua! Kiitos kaikille synttäripuheluista, ja jokaisesta facebookkiin ja kännykkään tulleesta viestistä!

Tähän loppuun kuitenkin vielä muutama kuva kuluneesta kuukaudesta. Olisin voinut pitää kameraa useemminkin mukana, mutta jatkossa lupaan pitää sen käden ulottuvilla!

 

 

(Koti-iltaa kaveriporukalla viettämässä, kun mun kaverilla oli vaihteeksi synttärit)

                                               Paljon terkkuja kaikille Espanjasta!:)

                                                                     (Viime viikonloppuna oli ihan hyvä ilma...;))